Yhdysvallat

Yhdysvallat ei ole yksi yhtenäinen ruokaperinne, vaan joukko alueellisia keittiöitä, jotka sattuvat sijaitsemaan saman valtion rajojen sisällä.

Alice Waters avasi Chez Panissen Berkeleyssä vuonna 1971 ja loi samalla perustan sekä kalifornialaiselle keittiölle että koko farm to table ajattelulle, jossa ruokalista laaditaan sen mukaan, mitä on saatavilla, eikä päinvastoin. Judy Rodgers jatkoi perinnettä Zuni Caféssa, ja hänen paahdettu kanansa leipäsalaatin kanssa on yksi maan jäljitellyimmistä ravintolaruoista.

Etelävaltioilla on syvimmälle juurtunut perinne. Edna Lewis kirjoitti vuonna 1976 Virginian mustan väestön sesonkiruoasta ja nosti Yhdysvaltain etelävaltioiden keittiön vakavasti otettavaksi ruokakulttuuriksi. Sean Brock on jatkanut samaa linjaa perinnelajikkeiden, maissin ja hitaan savustamisen parissa.

David Changin Momofuku vuodelta 2009 on kategorian käännekohta, ramenista, porsassämpylöistä ja kimchistä kertova kirja, joka kirjoitti uusiksi säännöt siitä, miltä ravintolan keittokirja ylipäätään saa kuulostaa.

Lisäksi kategoriaan kuuluvat barbecue, Louisianan cajun ja kreolikeittiö, Tex Mex, Uuden Englannin merenelävät sekä The Joy of Cooking, jota on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta vuodesta 1931 lähtien ja joka löytyy käytännössä jokaisesta yhdysvaltalaisesta kodista.