ILMAINEN TOIMITUS YLI 100 EUR
30 PÄIVÄÄ AVOIN OSTO
Kun kirja ilmestyi toukokuussa 2000, Anthony Bourdain oli 43-vuotias, veloissa ja keittiömestarina ranskalaisessa brasseriessa Park Avenue Southilla. Hän oli ollut 1980-luvulla heroiiniriippuvainen, hänellä ei ollut koskaan ollut sairausvakuutusta ja hän oli täysin tuntematon.
Kaikki alkoi esseestä. Hänen äitinsä työskenteli New York Timesissa ja auttoi saamaan tekstin eteenpäin, ja The New Yorker julkaisi sen vuonna 1999 otsikolla Don't Eat Before Reading This. Kirjaa Bourdain kirjoitti aamuisin ennen työvuorojaan.
Osa siitä on puhtaasti käytännöllistä ja sitä siteerataan edelleen. Älä tilaa kalaa maanantaisin. Älä tilaa pihviä kypsäksi paistettuna, sillä silloin saat huonoimman palan. Jätä hollandaisekastike väliin. Brunssille päätyvät eilisen tähteet.
Mutta se ei ole syy siihen, miksi kirja elää edelleen. Kitchen Confidential ei oikeastaan ole ruokakirja vaan kirja työstä. Siitä, millaista on tehdä raskasta työtä yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten olisi koskaan tavannut, ja rakastaa ammattia, joka tekee itselle pahaa. Siksi se toimii erinomaisesti myös ihmiselle, joka ei koskaan laita ruokaa, ja luultavasti juuri siksi se on niin suosittu.
Ravintolakriitikko A. A. Gill kuvaili kirjaa Elizabeth Davidiksi Quentin Tarantinon kirjoittamana. David oli elegantti ja kirjallinen ruokakirjoittaja, joka opetti sodanjälkeisen Englannin syömään välimerellistä ruokaa, joten vertaus on suunnilleen yhtä järjetön kuin miltä se kuulostaa ja samalla osuvin kirjasta koskaan tehty yhteenveto.
Juhlavuoden painos juhlistaa kirjan 25-vuotista taivalta ja sisältää Irvine Welshin uuden esipuheen. Bourdain kuoli vuonna 2018.
Formaatti: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 400
Kieli: Englanti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2000, tämä painos 2025
The Kitchen Labin valitut
Kitchen Confidentialin kaunistelematon kuvaus sisältä muutti sen, miten yleisö näkee kokonaisen ammattikunnan, mitä yksikään keittokirja ei ole tehnyt sitä ennen eikä sen jälkeen.
Ennen sitä kukaan alan ulkopuolinen ei tiennyt mitä pyöröoven takana tapahtui. Bourdain kertoi huumeista, vammoista, hierarkiasta ja siitä maahanmuuttajatyövoimasta joka käytännössä pyörittää jokaista ravintolakeittiötä, ja sai samalla kaiken kuulostamaan joltakin johon halusi kuulua. Juuri se yhdistelmä on koko temppu. Jokainen sen jälkeen kirjoitettu kokkimuistelma on sille velkaa.
