ILMAINEN TOIMITUS YLI 100 EUR
30 PÄIVÄÄ AVOIN OSTO
San Franciscon Guerrero Streetillä ihmiset asettuvat jonoon jo ennen kuin leipä on tullut ulos uunista. Näin on tehty vuodesta 2002 lähtien, ja niin tehdään edelleen.
Chad Robertson käytti käytännössä ensimmäiset 20 vuottaan leipurina yhden ainoan leivän hiomiseen. Hän opiskeli leivontaa Yhdysvalloissa ja Ranskassa, muutti Point Reyesiin, leipoi puulämmitteisessä uunissa ja teki samaa leipää yhä uudelleen, kunnes siitä tuli juuri sellainen kuin hän halusi. Tämä kirja on työn tulos.
Kirjan rohkein ratkaisu on käyttää lähes 40 sivua yhden ainoan leivän opettamiseen. Yhden. Eric Wolfinger on kuvannut jokaisen työvaiheen tummissa, lähes dokumentaarisissa kuvissa, jotka saivat hapanjuuren näyttämään joltain, mille kannatti omistautua. Ja juuri niin kävi.
Tekniikka, joka teki saman mahdolliseksi kotona, on hämmästyttävän yksinkertainen: leipä paistetaan kannellisessa valurautapadassa. Taikinasta vapautuva höyry jää padan sisään, ja yhtäkkiä kotikeittiössä syntyvät lähes ammattiuunin olosuhteet. Robertson paistaa leipänsä myös tummemmaksi kuin tuolloin oli tapana, lähes äärirajoille, ja juuri tällainen kuori on nykyään standardi kaikkialla.
Perusleivän lisäksi mukana on semolinaleipää, täysjyväleipää, patonkeja, leivonnaisia sekä luku vanhan leivän hyödyntämisestä, joka on huomattavasti parempi kuin miltä se kuulostaa.
Jos haluat vain yhden leipäkirjan, se on edelleen tämä.
Formaatti: Kovakantinen
Sivumäärä: 304
Kieli: Englanti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2010
The Kitchen Labin valitut
Ennen tätä kirjaa hapanjuuri oli kansanperinnettä. Joko suvussa oli joku joka osasi, tai sitten epäonnistui, ja se mitä aiheesta oli kirjoitettu, oli leipureiden leipureille kirjoittamaa. Chad Robertson teki päinvastoin. Hän kirjasi yhden ainoan leivän niin tarkasti, että täysin kouluttamaton pystyi toistamaan sen, vaihe vaiheelta ja kuva jokaisesta työvaiheesta.
Kymmenen vuotta myöhemmin, kun puoli maailmaa istui kotona ruokkimassa juurta, juuri tätä menetelmää käytännössä seurattiin. Tartinesta on lisäksi tullut oma adjektiivinsa leipureiden kesken, mitä harva keittokirja voi sanoa.
