ILMAINEN TOIMITUS YLI 100 EUR
30 PÄIVÄÄ AVOIN OSTO
Tämä on alkuperäinen teos, siis vuoden 2010 kirja eikä mikään myöhemmistä fermentointia tai Noma 2.0:aa käsittelevistä jatko-osista. Se oli vuosia loppuunmyyty, ja käytettyjen kappaleiden hinnat olivat säädyttömiä, joten se, että kirjaa voi taas ostaa, on pieni ihme.
René Redzepi oli 25-vuotias avatessaan Noman vuonna 2003 yhdessä Claus Meyerin kanssa vanhaan varastorakennukseen Christianshavniin. Kukaan ei osannut ennustaa, että albanialaisen maahanmuuttajan pojasta tulisi se henkilö, joka määrittelisi, mitä pohjoismainen ruoka tarkoittaa, kaikkein vähiten hän itse.
Kirjassa on hieman yli 90 reseptiä, mutta ole rehellinen itsellesi: et tule valmistamaan niitä. Tarvitaan tuoksumataraa, simpukoita Färsaarilta ja jäätä Grönlannista. Sen sijaan tämä on dokumentti tavasta ajatella, ja Redzepi pohtii siinä sesonkia, paikkaa ja sitä, mistä ruokakomero voi koostua, kun tuontiraaka-aineista kieltäydytään. Kuvat on otettu maisemassa, ei studiossa.
Arvostamme tätä kirjaa enemmän kuin mitään muuta valikoimassamme. Ei siksi, että se olisi kaunein, vaan siksi, että hyvin harva kirja sattuu dokumentoimaan juuri sen hetken, jolloin jokin muuttui. Lue sitä aikalaistodistuksena ajalta, jolloin Noma-koulukunnan vaikutus maailman gastronomiaan oli vasta alkamassa.
Formaatti: Kovakantinen
Sivumäärä: 368
Kieli: Englanti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2010
The Kitchen Labin valitut
Kun Noma avattiin vuonna 2003, ei ollut itsestään selvää, että Kööpenhaminassa voisi tehdä maailmanluokan ruokaa. Vakava ruoanlaitto edellytti ranskalaista tekniikkaa ja Välimeren raaka-aineita, ja pelkästään Skandinaviassa kasvavan varassa työskentely näytti rajoitteelta eikä idealta.
Redzepi käänsi sen päinvastoin. Ilman oliiviöljyä ja sitruunaa happamuuden oli tultava muualta, nimittäin fermentoinnista. Ilman tomaatteja kahdeksana kuukautena vuodessa ruokakomero oli rakennettava säilötystä. Rajoitteesta tuli menetelmä.
Siitä lähtien jokainen kunnianhimoinen ravintola kysyy saman kysymyksen kuin hän: mitä kasvaa siellä missä me seisomme?
