ILMAINEN TOIMITUS YLI 100 EUR
30 PÄIVÄÄ AVOIN OSTO
An Invitation to Indian Cooking vuodelta 1973 on kirja, joka sai länsimaat ottamaan intialaisen ruoanlaiton vakavasti.
Madhur Jaffrey kirjoitti sen New Yorkissa, jonne hän oli muuttanut näyttelijänä ja jossa hän oli kyllästynyt siihen, että hänelle tarjoiltiin jotakin kellanruskeaa rusinoiden kanssa ja väitettiin sen olevan intialaista ruokaa. Craig Claiborne kirjoitti hänestä The New York Timesiin, kustantaja otti yhteyttä, ja tuloksena syntyi kirja, joka väittelee yhtä paljon kuin opettaa.
Kirjan väite on, ettei currya ole olemassa. On punjabilainen keittiö tandooreineen ja maitotuotteineen, bengalilainen keittiö kaloineen ja sinappiöljyineen, keralalainen keittiö kookoksineen ja gujaratilainen kasvisruoka, ja niillä on suunnilleen yhtä paljon yhteistä kuin ranskalaisella ja norjalaisella keittiöllä. Curryjauhe on brittiläinen keksintö, jota ei käytetä missään intialaisessa keittiössä.
Se, mikä tekee kirjasta lukemisen arvoisen vielä tänäkin päivänä, on se, että se on oikeasti kirjoitettu kirjaksi. Jaffrey kertoo perheestään Delhissä, vuodenajoista, siitä mitä syödään milloinkin ja miksi, ja hänen sävynsä on erehtymättömän määrätietoinen. Hänellä ei ole kärsivällisyyttä oikoteille, eikä hän peittele sitä.
Reseptit kattavat keitot, lihan, kalan, kananmunat, vihannekset, riisin, leivät, chutneyt, pikkelssit ja jälkiruoat sekä osion kesäruoasta ja grillaamisesta. Tekniikat selitetään aivan perusteista lähtien, koska Jaffrey olettaa, ettei lukija osaa ennestään mitään.
Kirja on valittu James Beardin Cookbook Hall of Fameen ja löytyy lähes jokaiselta listalta, johon on koottu jotakin muuttaneita keittokirjoja.
Formaatti: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 368
Kustantaja: Arrow
ISBN: 9780099463245
Kieli: Englanti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1973
The Kitchen Labin valitut
Jaffrey on syy siihen että kukaan Intian ulkopuolella osaa ylipäätään laittaa intialaista ruokaa. Hän poisti curryn yleisnimityksenä ja pani tilalle alueet, ja ennen kaikkea hän kirjoitti niin että ohjeita todella pystyy seuraamaan.
Hän oli näyttelijä ja oppi laittamaan ruokaa kirjoittamalla kotiin äidilleen Delhiin Lontoon teatterikoulusta, koska ruoka siellä oli syömäkelvotonta. Äiti postitti reseptejä takaisin. Koko tuotanto alkaa siitä kirjeenvaihdosta, ja sen huomaa. Hän kirjoittaa jollekulle joka ei osaa.
