ILMAINEN TOIMITUS YLI 100 EUR
30 PÄIVÄÄ AVOIN OSTO
Fäviken Magasinet sijaitsi Järpenissä Jämtlandissa, noin 600 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen ja melko kaukana lähes kaikesta muusta. Ravintolaan mahtui vain kourallinen vieraita iltaisin. Magnus Nilsson otti keittiön johdon ollessaan parikymppinen ja teki paikasta muutamassa vuodessa yhden maailman puhutuimmista ravintoloista, jolla oli kaksi Michelin-tähteä.
Lähtökohta oli tinkimätön. Kaikki tarjoiltu tuli lähialueelta, mikä siinä ilmastossa tarkoittaa, että suurin osa vuodesta on elettävä sillä, mitä on säilötty, fermentoitu, kuivattu tai kaivettu maahan niiden kuukausien aikana, jolloin jotakin ylipäätään kasvaa. Ravintola ei siis rakentanut ruokalistaa vaan ruokavaraston, ja ruokalista määräytyi sen mukaan, mitä varasto mahdollisti.
Kirja sisältää 100 reseptiä ja 150 värivalokuvaa, ja se kertoo yhtä paljon maisemasta ja säilöntäjärjestelmästä kuin itse ruoista. Sen sävy on niukka tavalla, johon harva ravintolakirja uskaltaa ryhtyä.
Kirjan merkitys on siinä, mitä se todisti. Ennen Fävikeniä pidettiin lähes itsestään selvänä, että maailmanluokan ruoanlaitto vaatii suurkaupungin sekä sen mukanaan tuomat toimitukset, henkilökunnan ja yleisön. Nilsson osoitti, että syrjäisyys saattoi olla esteen sijaan koko toiminnan edellytys, ja kokonainen kokkisukupolvi teki siitä omat johtopäätöksensä. Ravintola suljettiin vuonna 2019 vapaaehtoisesti ja huipulla.
Formaatti: Kovakantinen
Kieli: Englanti
Julkaistu ensimmäisen kerran: 2012
The Kitchen Labin valitut
Ruotsin kannalta tämä on ylivoimaisesti tärkein koskaan kirjoitettu ravintolakirja. Lähes kaikki suuret ravintolakirjat kertovat jostain muualta: raaka-aineita ei ole saatavilla, ilmasto on erilainen eivätkä vuodenajat vastaa omiamme. Tämä kirja kertoo ruokakomerosta, joka sijaitsee oman ovesi ulkopuolella. Suuri osa siitä, mitä kirjassa kuvataan radikaaliksi, on asioita, joita ruotsalaiset kotitaloudet tekivät sukupolvien ajan kutsumatta sitä gastronomiaksi, ja niiden näkeminen näin vakavasti käsiteltyinä muuttaa tapaa, jolla omaansa katsoo.
Ravintolaa ei enää ole. Kirja ei siis ole varsinaisen työn rinnalla syntynyt dokumentaatio. Se on se, mitä työstä on jäljellä.
